Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Control

"I wanna live, not just survive"

Roolipeli

Tänne tulevat ainoastaan roolaukset. Muistathan asiallisen kielenkäytön ja kirjoitusohjeet. Olen nyt niin ilkeä, etten mainitse ohjeista mitään, en edes roolin vähimmäispituutta - teidän on itse etsittävä olennaiset asiat ohjeista.

Nimi- kohtaan kissasi nimi ja klaani, esimerkiksi Ayano, Yoma tai Ayla, Vaeltaja.

Nettinimeä ei tarvitse ilmoittaa missään ja kotisivut-kohta jätetään tyhjäksi, vaikka sinulla olisikin kotisivut.

Tapahtumat pelissä

9.-13.2.18: Yoman Parantaja, Yoru piti oppilaalleen Kadille yrttientunnistuskokeen.

Vuodenaika:

Kevät

Kuukausi:

Huhtikuu

Lämpötila:

+3


Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kuusi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Luoti, Yoma

25.02.2018 10:16
Käänsin katseeni takaani tulleeseen kissaan.
"Hei", tervehdin kesken hänen puheenpälpätyksensä. Nyökkäilin myöntävästi. Kun hän oli lopettanut, huomautin myöntelevänä:
"Aivan, totta tietenkin, tiedän ettette ole mitään poppakissoja. Poppakonstit vain tuntuivat sopivan siihen lauseeseen", naurahdin ja nyökkäsin taas pilke silmäkulmassani. Kissan aivastaessa vilkaisin siihen pikaisesti. Nuhaa?
Kadin huomauttaessa ihmisistä hoksasin minäkin asian. Höristin korviani kiinnostuneena. Oliko toisella kissalla jotakin salattavaa? Paineita? Häh, häh? Pidättelin naurua, ja pidin ilmeeni perusvakavana. Käänsin katseeni kaksikosta vanhempaan naaraaseen, vaikkei sekään vanha ollut. Ihan heti ei kisu vastannut, vaan Kad sen sijaan kertoi, mitä tehtäviä hänellä oli ja mitä piti muistaa. Katsoin häneen ihailevana.
"Sinullahan on paljon muistettavaa! Niitä kasvejahan on ihan hirveästi, kaiken maailman voikukkaa ja marjaa ja lehteä ja puskaa ja juurta ja kiveä ja käpyä ja seittiä ja vaikka mitä, ja jos kaikkien paikat ynnä muut pitää muistaa, ja löytää uusiakin paikkoja... huh huh. Meikäläisten salamurhaajien homma on helppoa. Pitää vain käydä pertsakoulutus, salamurhakoulutus, minä kävin sotilaskoulutuksenkin melkein, ja pitää oppia pari liikettä, pitää osata kävellä Täydellisen Äänettömästi", sanoin painottaen sanoja. "Pitää osata tappaa nopeasti, täysin äänettömästi, ja huomaamattomasti, täytyy varastaa ruokaa, joskus jopa leirirakennuksista, pitää valehdella, selviytyä, vakoilla... pitää kidnapata pentuja... Esimerkiksi sinun ikäisiä, Kad", pelottelin kummitusäänelläni, mutta toivoin ettei nuorukainen pelästyisi. Sitten katsoin vanhempaa naarasta.
"Niin, osaisitko sinä kertoa vähän enemmän teidän parantajien työstänne? Se on varmasti jännää, vai?"

Nimi: Ayano, Yoma

23.02.2018 18:50
Istuin litteällä kivellä leirirakennuksen ulkopuolella, kapean seinän luona. Molemmilla puolillani kohosivat korkeat seinät, toinen oli valkea leirirakennuksen sivu ja toinen sen vieressä sijaitsevan kaksikerroksisen, latteakattoisen talon vaaleahko, rapautunut seinä. Jostain kauempaa kuului äänekästä keskustelua, johon en tosin kiinnittänyt paljoakaan huomiota, sillä tuskin klaanitoverien asiat siitä parantuisivat, kun menisin sinne sotkemaan niitä.
Yoma voi hyvin. Olimme saaneet riveihimme uuden salamurhaajan ja lisäksi Parantajan, sekä parantajaoppilaan. Muiden klaanien kanssa ei ollut ongelmia, enkä oikeastaan ollut siitä ihmeissäni. Toiset päälliköt eivät olleet edellisessä kokoontumisessa valittaneet riistavarkauksista tai rajanylityksistä. Olin onnellinen. Onnellisempi, kuin moneen kuuhun.

Nimi: Kad, Yoma

23.02.2018 18:44
"Ihmisiä?" naukaisin hämmentyneenä mestarini ärtyneestä vastauksesta, joka oli kuulunut Luodin takaa. Hän oli kyllä oikeassa sen suhteen, ettemme me mitään poppakonsteja käyttäneet, sen verran minäkin nimittäin tiesin. Ja oli ihan ymmärrettävää, että Yoru hermostui tavatessaan oppilaansa puhumasta vieraalle salamurhaajalle. Hän on kuitenkin klaanitoveri, mietin ja katsoin kahta vanhempaa kissaa kummastuneena.
Mutta se oli kummaa, että Yoru puhui ihmisistä. Ehkä hän oli vain ajatuksissaan. Odottamatta, että Yoru vastaisi edelliseen pikku kommenttiini, ilmoitin:
"En minäkään oikein tiedä noista poppakonsteista... Siis en ole koskaan perustanut sellaisista asioista. Jos haluat tietää parantaja olemisesta yleensä... No, meillä on toki paljon aikaa, mutta oppilaiden on käytettävä se opiskeluun. Täytyy myös muistaa, missä mitkäkin yrtit kasvavat ja löydettävä uusia paikkoja, kun vanhat kasvit kuolevat. En minä oikein osaa selittää, miten me sen teemme, mutta voit kyllä kysyä sitä mestariltani. Onhan hän kuitenkin paljon minua vanhempi."

Nimi: Yoru, Yoma

23.02.2018 16:09
Nousin ylös, ja haukottelin. Näin Kadin puhuvan jonkin kollin kanssa. Päätin mennä lähemmäs, ja kuulin kuinka kolli sanoi: "Mutta mitä te parantajat teette?"
Ja jotain muuta epäselvää, josta erotin sanat "poppakonstein" ja "tunareita." Tuhahdin ärtyneesti.
"Emme me mitään poppakonsteja käytä. Käytämme yrttejä, joita luonnosta saa. Esimerkiksi hiirensapella poistetaan punkkeja, ja unikonsiemenillä nukutetaan ihmisiä. Kehäkukka rauhoittaa kait." Aivastin, sillä pölyä oli mennyt nenääni.

Nimi: Meikäläinen

22.02.2018 22:31
Luoti - yoma

Rypistin otsaani hymyillen.
"Ai mitä me teemme? No, salamurhataan", nauroin. "No, oikeastaan me sieppaamme pentuja, murhaamme kissoja, varastamme ruokaa, vihoollisklaaneilta. Päällikkö antaa käskyn. Se voi olla mikä vain mikä terrorisoi muita klaaneja ja me tehdään se. Lyhyesti sanottuna salamurhaajien tehtävä on aiheuttaa ongelmia muille klaaneille ja auttaa omaa. Osaamme kävellä äänettömästi juuri sen takia, että kukaan ei meitä huomaisi", hymyilin. "Toivottavasti selitin tarpeeksi hyvin, en ole kovin hyvä selostamaan juttuja", virnistin.
"Mutta mitä te parantajat teette? Siis kyllähän minä tiedän että te hoidatte loukkaantuneita ja sairaita joillain poppakonsteilla, ei hajuakaan miten, mutta teettekö te muuta kuin parannatte? Tarkoitan, eihän siinä mitään huonoa ole, se on itse asiassa tosi tärkeää, ja jännää, mutta... siis... teettekö te muuta? Ja miten te ylipäänsä hoidatte meikäläisiä tunareita jotka haavoittuvat? En ole koskaan oikein ymmärtänyt taitojanne", myönsin nolona, takellellen sanoissa. Soimasin vähän itseäni tyhmän kysymyksen takia. En kuitenkaan tiennyt parantajien työstä paljon muuta kuin että he osasivat parantaa... ja se kiinnosti minua, ainakin jonkin verran.

Nimi: Kad, Yoma

22.02.2018 15:36
Hymyilin rennosti, tai ainakin yritin. Ei ollut helppoa käyttäytyä esimerkillisesti, kun on ensin mokannut yrttientunnistuskokeessa ja sitten vielä saanut tietää, että joku hiippaili selän takana ilman, että kuulit mitään.
"Nimeni on Kad ja ja kyllä, olen parantajaoppilas." Siis salamurhaaja? Olinkin ehkä kuullut hänestä joskus. Kuulemma olisi kelvannut sotilaaksi, muttei tahtonutkaan, mietin mielessäni ja hymyilin samalla mahdollisimman luonnollisesti. En tiennyt, huomasiko kolli mitään, mutta olin helpottunut siitä, ettei kumpikaan meistä ollut vielä tehnyt mitään tyhmää. Itse olin säheltämisen mestari, toisesta en tiennyt, mutta minua joka tapauksessa kiinnosti kovasti tutustua tähän uuteen kissaan. Oikeastaan halusin myös tietää, miten oli mahdollista kulkea noin täydellisen hiljaa, siitä taidostahan saattaisi vielä olla hyötyä.
"Um", aloitin varovaisesti. "Mitä salamurhaajat oikein tekevät? Tarkoitan siis... Yleisellä tasolla." Katsoin kollin silmiin ja odotin vastausta.

Nimi: Luoti, Yoma

21.02.2018 19:34
Mitä sinä siinä tuijotat, onpa kyllä keskustelunaloitus, mietin. Olin hetken vaiti ennen kuin päätin vastatakin.
"No, en vain saanut nukuttua, ja ulkona näin sinut ja tulin luoksesi, varmaan siksi että kaipasin juttuseuraa... Kannattaa muuten olla tarkkaavaisempi. Saat nimittäin kiittää onneasi, että kuulun samaan klaaniin, muuten sinusta ei karvaakaan olisi jäljellä, pahoittelen vain. Vaan senhän sinä tiesitkin, etkö vain", lopetin virnistäen. Sitten vilkaisin ympärilleni, ja tunsin kylmän ilman turkillani.
"Kuka muuten olet?" kysyin huolettomaan sävyyn. Minun olisi varmaan pitänyt nuorukainen tuntea... samassa muistin. "Ai niin, olet se parantajaoppilas, öö, joku K-kirjaimella alkava, lyhyt nimi, eikö?" odottamatta että naaras ensin vastaisi, katsahdan tätä uteliaana silmiin ja sanon:
"Itse olen Luoti, salamurhaaja. Siksikään et varmaan huomannut minua, meikäläisillä kun ei ole tapana mölytä hirveästi kävellessämme", naurahdan iloisesti.

Nimi: Kad, Yoma

21.02.2018 16:24
Käänsin päätäni ja kohtasin kiiltäväturkkisen kollin tummien silmien katseen. Hymyilin hieman, olin vähän kireänä, vaikkei sitä päällepäin huomannutkaan. Minun olisi pitänyt nähdä hänet, tolkutin itselleni mielessäni ja yritin samalla miettiä tekosyitä keskittymiseni herpaantumiselle. Jännitys yrttientunnistuskokeen vuoksi kenties? Se ei oikeastaan ollut mahdollista, olihan koe mennyt suhteellisen hyvin. Paitsi että unikonsiemenet, no... niitä en ollut tunnistanut. Se harmitti minua, koska Yoru oli nimenomaan puhunut yrteistä, eikä kivi ollut yrtti. Palautin ajatukseni takaisin nykyhetkeen ja naukaisin kollille:
"Mitä sinä siinä tuijotat?"

Nimi: Luoti, Yoma

21.02.2018 09:09
Makoilin salamurhaajien pesällä, pehmustetulla pedillä varsin laiskasti retkottaen ja nuolin turkkiani puhtaaksi.
Retkotin selälläni, ja mahani oli paljaana, takakäpäläni sojottivat huolimattomasti taakse. Etutassuni taas sinkuivat mihin suuntaan vain ja haroivat ilmaa yrittäessäni nuolla kylkiturkkkiani. Lopulta luovutin ja jähmetyin hetkeksi. Pitäisi alkaa nukkumaan, muttei väsyttänyt. Lopulta kierähdin vasemmalle puolelle, aikomuksenani nousta ylös. En kuitenkaan onnistunut kierähtämään kyljelleni, vaan heilahtelin puolelta toiselle. Lopulta kippasin itseni oikealle kyljelle ja jäin siihen puuskuttamaan. Lopulta nousin laiskasti ylös, ja venyttelin pitkään. Sitten hyppelehdin ulos pesästä viileään iltailmaan. Katsahdin taivaalle ja näin sen mustalla pinnalla tuikkivat biljoonat tähdet loivat kalvakkaa, aavemaista valoaan yöhön. Leppeä, mutta kylmä tuuli puhalsi luoteesta, ja käänsin kasvoni sitä kohti hengittäen raikasta ilmaa. Lopulta ravistelin turkkiani ja hölkkäsin lyhyet rappuset sisälle leirirakennukseen. Oli miltei hiirenhiljaista. Vain muutamat käpälät hiippailivat jossakin. Terästin kuuloani, mutten erottanut tarkalleen mistä äänet kuuluivat. En välittänyt asiasta, vaan astelin äänettömästi pesien ohi kohti oviaukkoa.
Jo ennen ovea haistoin, että siitä oli kulkenut kissa vasta äsken. En tunnistanut, kuka, mutta mielenkiintoni heräsi ja hiivin ääneti ulos viimeiset askeleet.
Heti en nähnyt ketään. Sitten näin kissan istumassa keskellä synkänmustaa tietä, ja pysähdyin. Laskin päätäni alas tarkkaavaisena ja lähdin nuorta naarasta kohti. Pysähdyin alle neljän metrin päähän kissasta, ja odotin pienen hetken. Eikö oppilas huomannut minua, mietin. Aina pitäisi olla valppaana... virnistin. Jos olisit kissa toisesta klaani.., hymyilin ajatuksissani, tämä olisi viimeinen hetkesi oman klaanisi parissa. Liu'utin kynteni ulos, mutta vedin ne saman tien sisään. Ainakin melkein. En halunnut kissan pelästyvän.
Odotin muutaman sekunnin hiljaa. Olinko oikeasti niin taitava, ettei minua huomattu? Vai eikö harjoittelija vain huomannut? Lopulta ujutin vasemman etutassuni huolettavan pitkät kynnet ylös ja raapaisin maata. Siitä kuului sorahtava ääni, kun kynsi liukui lyhyen matkan asfalttia pitkin.
Vedin kasvoilleni ystävällisen virkistyksen, ja silmistäni näkyi pieni nauru. Heilauttelin häntääni pienesti, kantaen sitä matalalla. En ärtymyksestä vaan odottavuudesta.

//Kad?

Nimi: Kad, Yoma

15.02.2018 16:17
Otin lumet suuhuni ja odotin, kuinka ne sulivat. Hiirensapen maku oli yhä suussani, kun sylkäisin veden pois, mutta se oli laimennut jonkin verran. Mestarini oli lähtenyt nukkumaan, eikä minua väsyttänyt vielä, joten päätin lähteä hieman tutkimaan reviiriämme. Tiesin suunnilleen, missä rajat kulkivat, olihan mestarini opastanut minua ensimmäisinä oppilaspäivinäni, mutten tosiaan aikonut mennä lian lähelle rajoja. Pompin ulos leirirakennuksesta ja nuuskin innostuneena ilmaa. Erinäiset kasvien ja saaliseläinten tuoksut tulvivat nenääni joka suunnasta. Haistoin myös jotain muuta, jota en osannut määritellä kovin hyvin miksikään tuntemakseni hajuksi. Lähdin pomppimaan suuren mustan polun toista puolta kohti. Siellä oli rivi kirkkaanvärisiä, omituisia koppeja, joita joka päivä katselin silmät ihmetyksestä suurina. Ne ovat joskus kuuluneet ihmisille, mietin ja istuin keskelle polkua.

Nimi: Yoru, Yoma

13.02.2018 17:36
Olin hämmentynyt, kuinka hyvin nuori naaras jo osasi yrttejä.
"Sait kolme neljästä oikein, sillä se, mitä luulit kiveksi oli unikonsiemenet. Olit onnekas, kun et kastanut koko suutasi hiirensappeen, kyllä se maku siitä lähtee." Sanoin, ja hölkytin oesälle, nappasin sammaleen ja kahmaisin siihen lunta.
"Nuole tämä, ja sylkäise sitten ulos." Neuvoin hänelle.
Huomasin, kuinka pimeys oli langennut, ja varjot kuvastuivat seiniin entistä enemmän. Viitoin Kadia seuraamaan minua, ja pöyhin sammalet hyvin. Käperryin kerälle ja rupesin nukkumaan.

Nimi: Kad, Yoma

13.02.2018 17:00
Suljin silmäni ja nuuskin ensimmäistä lehtipinoa.
"Tuo on... voikukkaa", naukaisin epävarmasti. Koska Yoru ei sanonut mitään, jatkoin haistelemista.
"Tästä en tiedä. Se ei haise miltään", totesin haistellessani jotain muuta, mitä oli edellisen pinon vieressä. "Onko se kivi?" Tuli seuraavan kasan vuoro;
"Sammalta ja viimeisenä on... hiirensappea!" naukaisin närkästyneesti, kun nenäni oli osunut siihen ja olin nuolaissut sitä niin, että maku oli tarttunut kieleeni.
"Olisit varoittanut! Mutta kerro nyt, kuinka monta sain oikein? Se kolmas ei tainnut olla kivi, sillä kivihän ei ole yrtti, vai?" Käänsin silmäni mestariini.

Nimi: Yoru, Yoma

13.02.2018 15:53
Nyökkäsin Kadille, ja rapsutin takajalalla korvaani.
"Sinun pitää nuuskia jokaista pinoa noista neljästä," sanoin ja viitoin hännälläni kohti yrttipinoja, "sitten vain ilmoitat minulle tunnistatko niiden tuoksun perusteella mitä ne ovat, tai jos et tiedä, arvele. Nämä ovat peruskasveja, jotka on hyvä oppia tunnistamaan miten vain. Jos osaat, voit sanoakkin mihin niitä käytetään. Kipaisen kohta pihalla, ja voit jo aloitella, mutta odota hetki." Juoksin pihalle, ja kaivoin lunta hiukan. Hunaja oli lopussa. Maasta löytyi vanha, tuulen mukana lentänyt ampiaispesä. Kaivoin pienen alueen, josta löysin tikun. Ujutin sen ampiaispesän suuaukosta sisään, ja vein sen parantajanpesään.
"Muista, ei kurkkimista!"

Nimi: Kad, Yoma

10.02.2018 16:03
Kävelin kohti parantajan pesää. Oikeastaan en ollut siitä kuin muutaman loikan päässä, mutta silti kivisen lattian kylmyys sai tassuni palelemaan. Katsoin Yorua silmiin, ja odotin, että tämä aloittaisi testin, joka jännitti minua aika paljon. Kävin mielessäni läpi jokaisen vaihtoehdon. Mitäköhän hän pyytäisi minua tunnistamaan? Kenties jotain, mitä en ollut koskaan nähnytkään? En oikeastaan uskonut sitä, sillä mestarini ei ollut kovin ilkeä minulle, ei aikaisemmin enkä uskonut että olisi nytkään. Hymyilin ja loikkasin suoraan hänen eteensä naukaisten:
"Aloitetaanko?"

Nimi: Yoru, Yoma

09.02.2018 18:23
Kuulin, kuinka Kad aivasti. Olin pessyt käpäläni lumessa. Katsahdin Kadiin päin huolestuneesti. Yleensä aivastelu oli tulevan taudin enne, vaikkakin klaanissa ei ollut viheryskää tai valkoyskää liikkeellä. Tassutin sisälle, ja aloin lajitella yrttejä. Jotkut niistä olivat hujan hajan, koska olin penkonut hiirensappea yrttivarastosta. Lajittelin yrttejä, ja mieleeni pälkähti ajatus, että voisin testata nuoren kilpikonnakuvioisen naaraan taitoja. Se, että hän oli juuri aloittanut parantajaoppilaana, ei haitannut yhtään. Vedin hampaillani yhden voikukanlehden, unikonsiemenen, sammalta ja hiirensappea. Kerroin hänelle, että hänen pitäisi laittaa silmänsä kiinni, nuuskia lehtiä, sitten ilmoittaa mikä yrtti oli mikäkin. Sillä välin, kun odottelin että hän tulisi, päätin loikata ulos pesästä, juoksin hankeen, kierin siellä, ja tulin takaisin yrttivarastolle. Tein niin, jottei hajuni häiritsisi häntä. Sen jälkeen istuin odottamaan.

Nimi: Kad, Yoma

07.02.2018 16:35
Katselin kiinnostuneena mustan mestarini toimia ja seurasin koko ajan hänen jokaista liikettään. Minusta oli juuri tehty parantajaoppilas ja olin saanut ilmeisesti varsin hyvän mestarin, vaikken häntä vielä kovin hyvin tuntenutkaan. Olihan naaras vielä kovin nuori, mutta hän vaikutti kokeneelta - ja sitä paitsi, minä olin nuorempi. Katsahdin yläpuolelleni rakennuksen(jonka sisällä leirimme oli) vaaleaan kattoon ja katsoin sen pinnan halkeamia, joiden alta paljastui harmaata kiveä. Mietin, että mitäköhän olivat ne ihmisiksi kutsutut olennot, joita vanhimmat olivat vielä nähneet elinaikansa aamuhämärissä. Ne olivat tämän kaiken rakentaneet ja nyt ne olivat poissa. Lopullisesti.
Havahduin ajatuksistani, sillä nenääni alkoi kutittaa kovin ja jouduin tämän seurauksena aivastamaan äänekkäästi. Kun olin aivastanut, kutina lakkasi ja lähdin loikkimaan iloisesti kohti Yorua, joka oli juuri lähtenyt ulos pesemään hiirensappea käpälästään.

Nimi: Yoru, Yoma

06.02.2018 14:11
Nostin unisena päätäni, ja huomasin, että oli tullut aamu. Nuuhkin raitista ilmaa, ja huomasin, että olin yksin. Sammaleet alapuolellani tuoksuivat raikkailta, vaikkakin niistä pisteli pieniä havuja. Nousin hitaasti istumaan, ja aloin peseytyä. Huomasin pienen punkin tassussani, ja vetäisin sen irti. Ajattelin, että kävisin pian hakemassa hiirensappeen kostutettua sammalta. Jatkoin peseytymistäni, ja kun tunsin olevani puhtaampi kuin koskaan, venyttelin, ja nousin vaivalloisesti ylös. Tepsuttelin ulos pesästä, jossa kaikki Parantajat nukkuivat. Menin yrttivaraston luo, ja pengoin sammalia. Valitsin pienen palasen sammalta ja siirsin paria lehtipinoa niin että näkökenttääni osui pieni pisara hiirensappea. Kastelin sammalen siihen, ja noukin sen hampaisiini, mutta varovasti, sillä en halunnut pahaa makua pitkäksi aikaa suuhuni. Taputtelin sillä tassuani, jonka jälkeen kannoin sen hyllylle joka sijaitsi takanani. Juoksin ulos, etsin lähimmän vesilätäkön ja kastoin tassuni siihen.

©2018 Cᴏɴᴛʀᴏʟᴿᴾᴳ - suntuubi.com